Tarinoita menneistä tapahtumista

Juttujen kuvat aukeavat uuteen välilehteen suurempina

Räiskyvän riemun Räyskälä Talvipatikka 2017

 Teksti: Gyöngyi Pere-Antikainen

 Kumpi onpi parempi? Räyskälä vai Tammela?

 Molempi parempi, sanoisin. Yhtä kertaa lukuunottamatta olemme Sipen ja sen edeltäjän Tecklan kanssa patikoineet kaikki peesari- ja talvipatikamme näissä kahdessa paikassa. Kummassakin on puolensa: voisin sanoa pitäväni aina siitä paikasta, jossa juuri satumme patikoimaan.

 Talvipatikka vuosimallia 2017 järjestettiin vuoden tauon jälkeen jälleen Lopen Räyskälässä. Kuten muutama muu, myös minä epäröin ennakkoon, lähteäkö lainkaan. Pääkaupunkiseudun keliolosuhteet eivät luvanneet hyvää: täälläpäin kovat, muhkuraiset jäätiköt vuorottelivat kuralätäköiden kanssa, kulkeminen oli mahdollisimman hankalaa ja vastenmielistä, lämpötila sahasi nollan kummallakin puolen, enkä siis voinut uskoa tilanteen olevan paremman Räyskälässäkään. ”Velvollisuus kutsuu”, kuiskasin Sipelle lähdön hetkellä nenää nyrpistellen.

 Vaan mitä vielä! Räyskälässä meitä odotti miltei sopivan paksu ja puhdas lumipeite! Harvinainen näky mennä talvena! Ei hanki sentään kantanut, kuten muutama vuosi sitten, mutta iltamyöhään se narskui ihanan talvisesti pikkupakkasella ja päivän auringossa se pehmeni ja virtasi talon katolta lotisten kevättä ennustaen. Aurinko helli meitä miltei koko ajan ja ensimmäiset linnut virittelivät äänihuuliaan.

 Räyskälän hyviä puolia on armeijan omistamat metsät, jonne saamme vapaan pääsyn aina patikan ajaksi. Metsätiet ovat hyvässä talvikunnossa, siellä voimme rauhassa vaellella pitkiä tai lyhyempiä matkoja, osan lenkistä koirat vapaina temmeltäen. Riemua, luonnon rauhaa, mukavia keskustelutuokioita peesarimme ja pienten lenkkiporukoiden kesken. Allekirjoitan ehdottomasti tutkimustuloksia, jotka osoittavat lyhyenkin metsässä vietetyn ajan laskevan stressitasoa ja verenpainetta. Tässä olisi oiva hoitokeino meille jokaiselle!

 Toinen Räyskälän voittamaton puoli on leirintäalueen mainio sauna ja vielä mainiompi avanto. Kolmas talvipatikka jo, kun uskaltaudun jäiseen veteen ja vaikka ennakkoon pelottaa edelleen yhtä paljon kuin ennen ensimmäistä kertaa, nyt osaan jo aavistaa sitä uskomatonta fiilistä, joka avantoon pulahtamista seuraa.

 Eikä saa jättää mainitsematta keittiöpeesareiden taikomia runsaita ja maistuvia ruokia, tällä kertaa jopa hulppeaa päivällistä, jolla juhlistettiin 15. talvipatikkaa.

 Peesarit ovat näiden ihanien patikkaviikonloppujen henki ja moottori. Me koirakot olemme heidän hemmoteltavina, mutta toki tunnelmaa luomassa itsekin. Hauskat arpajaiset naurattavat vielä jälkeenkinpäin ja Matin ja Katjan rento musisointi ja tarinointi saa miltei unohtamaan Räyskälän yksinkertaisen, mutta viihtyisän motellin ainoan haittapuolen, akustiikaltaan harmittavan huonon kokoushuoneen. Koirat nauttivat myös liikuttavan silmiinpistävästi patikoista. Minusta tuntuu joka kerta, että oman koirani työinto kasvaa patikan jälkeen ikään kuin se kiittäisi hauskuudesta, vaikka kotimatkalla ja kotona loppuillan se kuorsaa varsin uupuneena. Viikonloppupatikka isossa porukassa lienee runsaan liikkumisen ohella melkoinen henkinen haaste ja virike koirillemme.

 Elokuun alussa peesaripatikka kokoaa meidät jälleen Räyskälään, Jippii ja riemuhau!

 

 

Peesaripatikka 12.-14.8.2016 Tammelan Eräkeskus Metsäkouluntie

dsc_0995 dsc_0015-2 dsc_0929-3

Lähdimme siskoni Helin kanssa Tammelaan Peesaripatikalle perjantai-iltana töiden jälkeen. Kyydissämme tulivat Marjatta Jääskeläinen ja Ari Talja koiriensa kanssa. Pikkaisen oli ahtaan oloista, mutta kyllä Helin autoon mahduimme. Ajelimme iloisina Tammelaan, poikkesin vain kauppaan hakemaan hieman saunajuomaa matkalla. Koko viikonloppu vielä edessäpäin!
 Saavuttuamme perille meitä odotti huoneiden jako ja ruokailu. Iso osa porukasta oli jo tullut, mutta kyllä meille vielä iltapalaa riitti. Ruoka ei ole koskaan vielä loppunut kesken näillä patikoilla, vaikka syömmekin aika usein.
 dsc_0765 dsc_0785
Ruokailun jälkeen saimme tietää, kuka peesaa ketäkin, ja minun peesattavakseni tulivat Päivi Weckman ja Seppo Mäkinen.
Teimme ruokalassa vielä esittelykierroksen ja kaikki kertoivat nimensä sekä mistäpäin tulevat. Paikalla oli minulle tuttuja ja tuntemattomia henkilöitä ja koiria. Iltapalan jälkeen Seppo jäi kämpille lepäämään ja Päivin kanssa liityimme siihen pieneen porukkaan, joka lähti tekemään koirineen pienen lenkin lähimaastossa.
Hetken päästä kuitenkin jättäydyimme vähän jälkeen, koska hässäkkä oli melkoinen, kun lenkillä oli useampi kuin kaksi koiraa.
Puolivälistä käännyimmekin takaisinpäin, kun muu porukka jatkoi koko ympyrän. Pääsimme siis mukavasti tutustumaan toisiimme ja Päivin koira Jasse sai ottaa vähän rennommin. Sitten olikin aika painua yöpuulle ja levätä hyvin, että jaksaa lauantain lenkit.
Lauantaina aamu aukeni sateettomana. Aamupalaa varten olimme sopineet tapaavamme kahdeksan aikaan ja pihalla Päivi ja Seppo jo odottelivatkin minua. Muutama muukin koirakko oli valmiina ruokailuun, joten lähdimme siitä porukalla aamupalalle.
Muistini on hyvä, mutta niin lyhyt, että tiesin sen tuottavan ongelmia kun lähden hakemaan aamupalaa Päiville, Sepolle ja Arille. Sanoin heille, että otan yhden tilauksen kerrallaan. He ottivatkin melkein identtisen aamupalan, joten huh-hei, ei mitään hätää, muistin kaiken.
Aamupalan jälkeen oli vuorossa vähän pidempi lenkki. Suunnittelimme lähtevämme yhdessä Helin ja Sannan kanssa, mutta jotenkin ryhmä hajosi. Päivillä ja Sepolla on opaskoira yhteiskäytössä. Kun Jasse päästettiin vapaaksi opastin molempia ja siinä niitä haasteita meikäläiselle riittikin. Meni hetki ennen kuin opin katsomaan maastoa riittävän leveälti, etteivät he kompastuneet tai astuneet lätäkköön.
Sillä sateettoman aamun jälkeen alkoi satamaan vettä ja sitä tuli sen verran, että kyllä kumisaappaat olivat tarpeelliset tällä patikalla. dsc_0772 
Meidän edellämme meni yksi koirakko sekä takana tuli toinen ja matka taittui mukavaa vauhtia. Reittikin oli talvipatikasta tuttu paitsi yksi kohta, jossa sitten huutelin edellä menevälle koirakolle, että nyt on taidettu ohittaa se tie, joka vie meidät metsään jossa voimme päästää koirat vapaiksi. Täyskäännös ja löysimme metsätien. Ennen metsään sukeltamista jäimme kuitenkin katsomaan, että loppuporukka löytää samalle reitille.
Kun sitten koirat päästettiin vapaiksi, niin niitä oli taas kymmenisen koiraa ilakoimassa ympärillämme. Sitä iloa ja riemua on ihana katsella.
Tulee itsekin iloiseksi ja tekee mieli sännätä mukaan juoksemaan koirien kanssa. Palatessamme patikalta menimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme ennen ruokailua.
Jonkin ajan päästä kuulin, kuinka Heli huuteli kämppämme koiria yhtä toisensa jälkeen suihkuun, että saatiin koirien kuraiset tassut huuhdeltua. Onneksi hänellä oli pitkävartiset saappaat, ne jalassa pystyi hoitamaan tuota hommaa. Hyvä Heli! Viimeisen koiran tassujen jälkeen kävi kyllä Helikin suihkussa, oli kuulemma sen verran hikistä puuhaa.
Lounaan jälkeen oli peesareiden kokous ja muilla oli vapaavalintaista seurustelua tai lepoa.
Kokouksen jälkeen oli vuorossa sauna. Peesattavani eivät halunneet saunaan, eikä ollut muitakaan joita peesata, joten lähdimme Helin kanssa saunalle muiden perässä vähän myöhemmin.
dsc_0790 dsc_0801-2 dsc_0807
 
Niin sanottu rantasauna Tammelassa on sen verran pieni, että laskeskelin meidän mahtuvan Helin kanssa lauteille kun emme ryntää heti ensimmäisten kanssa sinne. Ja niinhän siinä kävi, että kyllä ensimmäiset saivat tulla ulos ennen kuin me viimeiset mahduimme mukaan. Kävimme uimassa ja saunottelimme hyvillä mielin.
Edelliskerralla näkövammaisten kanssa ollessani huomasin kuinka paljon saunassakin on erilaisia asioita, joihin tulee kiinnittää huomiota, kun heitä ohjaa saunatiloihin ja uimaan.  Sitten takaisin huoneeseen ja hetkeksi peesareiden pääkallopaikalle, jossa saatiin hiukset kuivattua, kun ei tullut omaa fööniä mukaan. Saatiin sieltä jotain muutakin, muun muassa makeisia, namnam.
dsc_0816 dsc_0933-3 dsc_0872-2  dsc_0868-2
Illallisen jälkeen oli arpajaiset ja voi niitä onnellisia voittajien ilmeitä!
dsc_0856 dsc_0934-2 dsc_0910
Palkinnoista ja voittajien riemuista saimme monet naurut. Ja Eijahan on mitä mahtavampia arpajaisemäntiä, sillä hänen juttujaan läpi koko esityksen ei kerta kaikkiaan pysty nauramatta kuuntelemaan.
Ulkoilutimme vielä Päivin kanssa Jassen pienellä iltalenkillä ja sitten olikin aika lähteä nuotiolle illanviettoon. Siellä meitä oli kymmenkunta henkilöä ja eihän sieltäkään kyllä nauramatta selvinnyt, oli sen verran hyviä juttuja.
Aamulla olikin sitten vaikeampi nousta, mutta olin luvannut lähteä Päivin kanssa aamulenkille puoli kahdeksan aikaan. Akateemisen vartin myöhässä tulin pihalle, jonne Päivi jo olikin koiransa kanssa tullut. Teimme nyt tuon lähimaaston koko lenkin ja juuri niihin aikoihin ei satanut paljoakaan.
Oli virkistävää kävellä ja antaa Jassen mennä omia reittejään.
Aamupalan jälkeen pidettiin tarkkuuskävelytestit. Tässä kisassa on kyse vain sekuntien sadasosista, että voittaja saadaan selville. Muutama peesarikin otti mittaa tässä taitolajissa. Päivi ja Seppo lähtivät pois jo kymmenen aikoihin, joten peesasin Sannaa loppuajan. Kävimme lenkillä taas pidemmän kaavan mukaan ja nyt isommalla porukalla kuin edellisenä päivänä. Lenkkeily on kyllä rentouttavaa ja vesisateesta huolimatta uskon kaikkien nauttineen luonnossa olemisesta.
Viikonlopun ruokalistalla oli muun muassa broileria ja possua, gratinoitua kukkakaali-parsakaalia sekä salaattia. Jälkiruokana marjakeittoa kauden marjoista ja kahvia kuivakakun kanssa. Lauantaina talon isäntä huomioi meitä tarjoamalla päivällisen kanssa valko- ja punaviiniä.
dsc_1004-2Perinteen mukaan saimme sunnuntaina leivonnaista, nyt huntukakkua päätöskahveilla. Kiitos Tarjalle ja Eijalle, jotka jäivät kämppävahdeiksi ja leipureiksi, kun me muut olimme ulkoilemassa.
Kiitos kaikille, kiva kun olitte mukana! dsc_0844-2
Toivotan kaikille kuulasta syksyä!
Uutta patikkaa odotellen, Helena                     

 

 

 

 

 

DSC_0469 DSC_0392 DSC_0450 (2) DSC_0359

Talvipatikka 2016

Lunastan nyt peesareiden arvonnasta voittamani pääpalkinnon. Eli kerron kokemuksistani talvipatikalta. Jäänkin jännityksellä odottamaan, tuleeko kutsua kesäpatikalle.

Tänä vuonna talvipatikka järjestettiin uudessa paikassa. Aikaisempina talvina on kokoonnuttu mm. Lopen Räyskälään. Nyt oltiin koolla Tammelassa, entisen metsäoppilaitoksen tiloissa. Paikka sijaitsee Liesjärven rannalla, saman nimisen kansallispuiston kainalossa.

Olin varmaankin yksi ensimmäisistä patikalle ilmoittautuneista. Minun ja Okon osalta patikka alkoi perjantaiaamuna, jolloin lähdimme Okon kanssa Raahesta kohti Tammelaa. Junamatka Vihannista Tampereelle sujui hyvin. Tampereen rautatieasemalla meitä oli vastassa Miettisen Sirpa. Hänen kyydissä lähdimme yhdessä Kurosen Markon ja opas Hakan kanssa kohti Liesjärveä. Unohtamatta tietenkään Teklaa, joka on Sirpalla kasvatuksessa oleva tuleva opaskoiran alku.

Perillä meitä odottivat Paasun Eija, Rajalan Sari, sekä muut jo paikalle saapuneet peesarit ja koirakot. Illan mittaan heitä saapui lisää, kunnes koolla oli koko joukko. Muutama henkilö oli joutunut perumaan saapumisensa sairaustapausten johdosta. Majoituimme paritaloissa oleviin kahden hengen huoneisiin. Kämppäkavereinamme olivat vanhat tutut, eli Majanderin Mauri ja opas Peetro.

DSC_0351Maittavan illallisen jälkeen vuorossa oli esittäytyminen ja peesareiden jako koirakoiden kesken. Minun ja Maurin peesarina toimi lauantaina Paasun Tero ja sunnuntaina Pihalan Anita.

Lauantaina aamupalan jälkeen valmistauduimme ensimmäiselle lenkille. Oli useita eripituisia ja vaativuustasoltaan erilaisia reittivaihtoehtoja. Ensimmäinen lenkkimme oli noin 6 kilometrin pituinen. Puolet siitä oli aurattua tietä ja noin puolet metsäautotietä, jossa oli vain renkaiden tekemät ajourat. Kuljimme siellä peräkanaa kuin köyhän talon porsaat. Koirat saivat olla vapaana ja kyllä ne osasivatkin nauttia vapaudestaan. Mielestäni maastot täällä ovat vaihtelevampia kuin Räyskälässä.

Tultuamme ensimmäiseltä lenkiltä Mauri ja Peetro jäivät kämpille. Mauri oli vasta viikkoa aikaisemmin toipunut sairaudesta, ja hän jäi lepäilemään. Me Teron ja Okon kanssa lähdimme vielä toiselle lenkille. Kävelimme ajotietä Karkkilan suuntaan. Edestakaisen matkan pituudeksi tuli noin 7 kilometriä.

Mukava yllätys oli se, että lauantaina tapasin Timo Lahtisen. Olimme tavanneet viimeksi vuonna 1988 retinitis kurssilla Helsingissä. Oli kiva vaihtaa kuulumisia. Molemmille meille on tapahtunut paljon edellisen tapaamisen jälkeen. Kumpaisellakin on nyt opaskoira, minulla toinen ja hänellä ensimmäinen. Timo on edelleen urheilumies, oli juossut maratonin koiran kanssa. Lauantaina saunottuamme nautimme maittavan päivällisen. Illalla oli sitten vuorossa megaluokan bileet. Me tosin Maurin kanssa lähdimme hyvissä ajoin nukkumaan. Sunnuntaina oli vielä edessä lenkkeilyä.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdimme suuremmalla joukolla noin 7 kilometrin lenkille. Myös tähän lenkkiin sisältyi muutaman kilometrin pituinen metsäautotie. Koirat saivat olla vapaina ja kyllä ne juoksivat sekä peuhasivat nauttien vapaudestaan. Lenkin jälkeen oli vuorossa koirien kynsistudio. Siellä Johanna leikkasi niiden kynnet ja teki pikaisen yleistarkastuksen.

Sen jälkeen oli vuorossa tarkkuuskävelykilpailu, joka oli tosi tiukka kisa. Siinä kävi kuin MietaanDSC_0433 (2) Jussille olympialaisten viidellätoista kilometrillä. Siinä Jussi hävisi kultamitalin DSC_0429sadasosasekunnilla. Nyt käydyssä kisassa ensimmäisen ja toisen välistä eroa oli saman verran.

Makoisan lounaan jälkeen oli vuorossa lähtökahvit upean täytekakun kera, jonka oli Eija apureineen meille leiponut.  Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä viikonloppuun ja uskoisin, että jokaisella meistä oli hieman haikea olo erota. Jäihän sentään hyvä mieli ja eihän ole kuin reilut viisi kuukautta, niin ollaan elokuussa. Silloin tässä samassa paikassa järjestetään Peesaripatikka. Jos Herra suo ja elämme, niin tapaamme silloin.

Kiitokset kaikille viikonloppuun osallistuneille. Te peesarit teette todella arvokasta vapaaehtoistyötä. Sanon omasta ja varmasti kaikkien meidän koirakoiden puolesta teille mitä suurimmat ja lämpimimmät kiitokset. Ilman teidän työpanostanne tällainen yhteen tuleminen ei olisi mahdollista. Kiitokset myös kaikille koirakoille, me kaikki yhdessä teimme tästä ikimuistoisen tapahtuman.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää alkavaa kevättä ja tulevaa kesää. Sekä runsasta Jumalan siunausta.

Terveisin Martti ja OkkoDSC_0481 (2)

Ps. Kiitokset myös talon henkilökunnalle. Kaikki toimi loistavasti.

 

 

 

 

IMG_6895 (3) IMG_6894 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peesaripatikka 2015 Räyskälässä                                                                   

Olin aiemmin opiskelujeni yhteydessä tutustunut opaskoirien kouluttamiseen ja työni puolesta tavannut muutaman sokean koirankäyttäjänkin. Tiesin, että töissä olevaa opasta ei tule häiritä, vaikka labbis tuskin koskaan ihmisen rapsutuksista kieltäytyisikään. Hoksasin, että sokea ei näe kellonaikaa seinäkellosta katsomalla, eikä esim. huippujännän sarjan seuraaminen televisiosta ole ollenkaan sama asia ruutua näkemättä. Paljon heräsi ajatuksia ja pohdintaa, mutta samalla myös innostusta olla avuksi ja saada itse uudenlainen näkökulma elämään. Ilmoittauduin peesaripatikalle täysin keltanokkana ja ajattelin, että tällähän se alkaa asia tutuksi tulla.

Perjantaina töiden jälkeen minua odotti kyyti työpaikan pihalla. Heti ensi hetkestä kävi selväksi, että matkakumppanitkin olivat aurinkoisin mielin viikonlopun viettoon lähdössä. Matkan aikana sain kysellä itselleni heränneitä kysymyksiä koirankäyttäjiltä ja toiselta peesarilta. Jännä juttu se pistekirjoituskin. Saavuimme Räyskälän ilmailukeskuksen viereen motelli- ja leirialueelle pienen järven rantaan. Patikoita kokeneilla konkareilla oli mieluisia jälleennäkemisiä ja koirat taisivat nekin salakavalasti toveria moikata sopivan tilaisuuden tullen. Majoituimme useamman hengen huoneisiin, missä jokaiselle oli oma valmiiksi pedattu sänky ja pyyhe odottamassa. Ilta oli jo siinä vaiheessa, että melko pian lähdin nauttimaan rantasaunan lämmöstä ja mahdollisuudesta pulahtaa järveen. Iltapalan yhteydessä kävimme läpi viikonlopun ohjelmaa, ryhmien jaon ja esittäydyimme toisillemme. Seurailin muiden peesareiden touhuja, mitä kaikkea itsekin tulee peesarin ominaisuudessa ottaa huomioon. Ihan oleellinen seikka oli esimerkiksi ruokailun yhteydessä kertoa sokealle, mitä ruokaa on tarjolla ja millä reunalla lautasta mitäkin herkkua on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaiaamuna lähdimme läheiseen ravintolaan aamupalalle omien peesattavieni kanssa. Minkä jälkeen suuntasimme kauniissa säässä pääosin metsäauto- ja hiekkateistä koostuneelle n. 8km patikkalenkille. Useampi tunti vierähti sillä reissulla ja koirat saivat nauttia vapaana juoksemisesta. Matkalla tutustuimme toisiimme ja rupattelimme mitä milloinkin. Minun roolini oli toimia kepin kanssa kulkevien silminä, jotta matkan teko olisi mahdollisimman turvallista. Yleensä sitä itse pimeässä hapuilee hyvin kömpelösti ja varoen. Mutta mitäs vielä, nämä naiset kulkivat sellaista vauhtia, että minäkin sain laittaa töppöstä toisen eteen melko rivakasti. Sama yllättävä juttu oli myös koirien kanssa kulkiessa, älytön vauhti päällä! Kyllä sen perusteella taisi minulla kerran jos toisenkin unohtua, että olin porukan ainut näkevä tyyppi. Patikan jälkeen pulahdimme virkistävään veteen uimaan ja seuraava ohjelmanumero oli kenttälounas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lounaan jälkeen vietimme aikaa motellilla, kahvittelimme ja levähtelimme aamupäivän reippailua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA IMG_6901 (4) 

Kohta sitä taas lähdettiin päivälliselle, vaikkei nälkä ollut kerennyt edes vielä palatakaan. Illalla saunoimme ja suoritimme arpajaiset. Iltapalan jälkeen pihalla jatkui musisointi ja yhteislaulu, kun minä painoin jo pääni tyynyyn ja havahduin seuraavan kerran vasta aamulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina samat aamurutiinit ja kävimme lyhkäisemmän lenkin reippailemassa sään meitä edelleen suosiessa. Ravintola brunssin jälkeen kisattiin opaskoirien sprinttikisat, jossa mitattiin koiran nopeutta luoksetulolle ohjaajansa käskystä. Arvata saattaa, että suoritustyylejä koirilla oli niin monta kuin oli osanottajaakin. Eihän se aina ole tarvis suorinta reittiä kulkea, kun välille mahtuu monta mutkaa, ihmistä ja mielenkiintoista hajua varvikossa. Kyllä siinä vähemmästäkin noutajan keskittyminen herpaantuu.

IMG_6899 IMG_6914 IMG_6906 IMG_6910

Oma mielenkiintoinen seikkansa on opaskoirat itsessään. Opaskoirakin on silti vaan koira, mutta onhan se älytöntä miten urheita ja rehtejä koiria ne ovat! Siihen liittyvä oma juttunsa on myös opaskoiran kouluttaminen työkoiraksi toiselle ihmiselle. Hienoa, että niin monella sokealla on mahdollisuus tällainen ystävä arjen apurikseen saada ja näitä koirakoita pääsin patikalla seuraamaan. Jos koiran kouluttaminen ei aina ole niin helppoa näin näkevällekään, niin sokeus tuo asiaan uuden kulman sekin. On se vain hienonnäköistä, kun koirakon yhteinen sävel on löytynyt ja toki kokemus auttaa koiraakin työssään. Yhtälailla opaskoirankin terveydenhuoltoon kuuluu muun muassa kynsien leikkaus, joten sainkin melko monta pedikyyriä viikonlopun aikana suorittaa. Muutama taitaja tämänkin touhun osasi vaikkei koiran kynsiä itse nähnytkään, joten sanonpa vaan, että aikamoisia ihmemiehiä  ja -naisia!

Sitä ei monesti ajattelekaan, miten paljon asioita itse tekee näköaistiinsa turvaten. Eikä tule aina ajatelluksi sitäkään, miten olemattomalla vaivalla voi toiselle olla suureksi avuksi. Viikonloppu oli itselleni mielenkiintoinen, opettavainen, rentouttava ja yksi kokemus lisää reppuun. Mitäpä sitä paljon muuta tarvitsee hyvän viikonlopun raaka-aineisiin, kun mukavaa seuraa, muutaman koiran, mahtavat ulkoilumaastot, oman maun mukaan luonnossa reippailua, hyvää ruokaa, rantasaunan ja iloista mieltä! Ilmojen ukko kruunasi koko komeuden auringollaan.

Kiitos omasta puolestani mukavasta viikonlopusta kaikille mukana olleille. Nähdään taas ensi kerralla!

Johanna Naumanen     IMG_6839 (2)

 

 

Ihana Peesaripatikka 2014

On elokuun puoliväli ja minulla kesäloma. Ainut etukäteen kalenteriin merkkaamani meno on Peesaripatikka 15.-17.8. Ylöjärvellä. Koko viikon on satanut, mutta perjantaiaamu valkeni poutaisena. Sari Rajala tuli koirineen luokseni jättääkseen ne minun koirani hoitajan iloksi. Matkalla poikkesimme Hyvinkään juna-asemalla ottamassa Toni Pyykösen kyytiimme. Eipä aikaakaan, kun olimme perillä.

Pihalla käyskenteli jo jokunen ajoissa saapunut koirakko. Iloiset tervehdykset vaihdettuamme järjestäjän Sirpa Miettisen ja paikalla olevan porukan kanssa, alkoi huoneiden jaon tarkistus. Kaikki ei mennyt ihan sutjakkaasti, sillä huoneiden numerot ja niiden vuodelukumäärä olikin vähän muuta kuin aiemmin Sirpan saama tieto. Ei hätiä sillä huonejaot olivat tietokoneella, joten niiden uudelleen järjestäminen kävi käden käänteessä. Osallistujia saapui tasaiseen tahtiin. Ensin ilmoittautuminen Sari Taloselle ja vastaus kysymykseen:” Onko sinulla iltaohjelma”. Tämän jälkeen oli huoneeseen majoittuminen. Hupsista, jotain puuttui, nimittäin liinavaatteet. Soitto ja lakanat tuotiin iltapäivän aikana. Kun kaikki olivat saapuneet, oli paikalla 27 koirakkoa ja 14 peesaria.

Runsaan iltapalan nautittuamme siirryimme illan viettoon rannan nuotiopaikalle. Ilta oli lämmin ja tunnelma ainakin yhtä lämmin. Söimme taas vaihteeksi, nyt nuotiolla käristettyä makkaraa. Miten sekin maistui niin hyvältä. Tuumin, että tällä porukalla pienet kivetkin maistuisivat hyviltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan tummetessa kaivoi Matti Syrjälä ja Katja Arvonen kitaran ja puhallettavan melodikan esiin. Matti viritti vielä jonkinlaisen metallihäkkyrän kaulaansa, joka oli näemmä huuliharpun pidin. Hectorilla aloittivat ja jatkoa seurasi tuttu kappale toisensa perään. Ilta oli niin tunnelmallinen, nuotin loimu ja nostalgiset laulut, ettei olisi millään raaskinut mennä nukkumaa. Olihan se mentävä, sillä seuraavana päivänä olisi oltava reippaana patikkalenkeillä.

Uni ei meinannut tulla millään, eikä kädet pysyä sängyssä. Joko sänky oli liian kapea, tai minä olen liian leveä. Sama   vika oli naapurisängyssä nukkuvalla Sarilla. Nukahtanut olin, sillä kun kello soitti, niin heräsin mukavasta unesta. Aamu aurinko sarasti ikkunaverhojen raosta, joten se enteili hyvää ilmaa. Pyyhe ympärille ja pikaisesti kellarikerrokseen suihkuun.

Aamiainen tarjoiltiin isossa salissa. Huiske oli jo melkoinen kun saavuin ruokalaan.   Ruokatarjoilu oli OLYMPUS DIGITAL CAMERAulkoistettu pitopalvelulle. Tarjoiluvaunusta tuntui olevan loppu tuo ja tämä, niinpä yks` sun toinen kävi kyselemässä lisää tarjottavia. Kokkimies kertoi tuohtuneena, että minut vain heitettiin tänne, eikä ole mitään mistä laittaa. Hetken häntä kuunneltuani sanoin, etten haluisi kyllä nyt olla hänen housuissaan. Onneksi tämä oli vain tilapäistä, sillä lounaalla oli jo runsaasti monipuolista ja todella hyvää ruokaa. Lisäksi kaikki oli hänen itsensä valmistamaa alusta loppuun saakka ja sen kyllä maistoi.

Patikkareitit kulkivat yleisillä ulkoilureiteillä. Maasto oli latupohjaa ja hyvin tallattuja polkuja. Hyvä ilma oli tuonut paljon muitakin kulkijoita, joten piti hiukan tarkkailla missä koirat päästi vapaaksi leikin pyörteisiin. Juha Herttuainen oli tehnyt aikataulun, jonka mukaan koirakot osallistuivat aamupäivällä tottelevaisuus treeneihin. Lounaan jälkeen lähdimme taasen maastoon. Minulla oli Hannu ja Reijo peesattavana. Kuljimme aika pitkälti koirat vapaana juosten ja miehet käsipuolissani kulkien. Kävimme myös tutustumassa Frisbeegolfin saloihin, tutustumalla sen koriin johon kiekkoa heitetään.

Ne jotka eivät iltapäivällä olleet pitkällä lenkillä kiersivät ensiapu radan. Ensimmäisellä rastilla oli verenvuodon tyrehdyttäminen ja sokkioireiden tarkkailu. Toisella rastilla tutkittiin tajutonta ja harjoiteltiin laittamista kylkiasentoon. Viimeisellä rastilla oli potilaalla nivelvamma, johon harjoiteltiin kolmea koota. Kylmä, Koho ja Kompressio. Toivottavasti opit jäivät muistiin ja niistä on apua tarvittaessa.

Iltapäiväkahvien jälkeen oli meillä peesareilla kokous. Sillä aikaa kynsistudiossa Greta Andersen leikkasi koirien kynsiä ja Sari Talonen muotoili häntiä. Saaliiksi heille kertyi 360 koiran kynttä ja parikymmentä häntää.

Päivällisen jälkeen menivät ensimmäisenä naiset saunaan ja millaiseen saunaan. Eipä ensi alkuun kaikki uskoneet korviaan, sillä meitä odotti OLYMPUS DIGITAL CAMERAkaasusana. Se toi mieleen vaikka mitä. Olimme aikaisemmin päivällä tehneet veteen uimaradan. Mika ui narut kauempana olevalle ponttoonille kiinni ja Toni solmi toisen pään portaisiin. Minä avustin urhoollisesti laiturilta suuntia huudellen. Sauna oli iso ja kaasukiuas jota oli lämmitetty 7 tuntia, antoi makoisat löylyt. Miehet alkoivat jo hikoilla ilman saunaakin, että eivätkö ne naiset meinaa lainkaan tulla pois. Oli vain niin vietävän ihanaa saunoa ja uida rataa ponttoonille ja takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisäksi ilta-aurinko paistoi, oli tyyntä ja  kaunista. Sielu lepäsi ja olisin voinut juurtua siihen paikkaan. Vielä sunnuntaina poislähdön aikaan  oli sauna niin lämmin, että olisi voinut saunoa.

Iltapalan jälkeen suoritimme arvonnan kaikkien myytyjen arpojen kesken. Pöytä notkui Arpajaispalkintoja väärällänsä. Minä vedin arvonnan uskolliseen tyyliini, apunani Sari ja Sirpa. Moni sai kotiin vietäväksi kaikkea kivaa itselleen ja koiralleen.                                  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kello kävi jo myöhäistä iltaa ja osa porukasta menikin tässä vaiheessa nukkumatin maahan. Meitä oli vähän toistakymmentä, jotka parkkeerasimme itsemme vielä kentänlaidalla olleeseen tupaan. Siellä saimme kuulla lisää Matin ja Katjan soittoa ja laulua. Rilla oli tuonut laulukirjoja, jotka olivat pisteillä, joten yhteislaulukin raikasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllä se kello kerkesi sunnuntain puolelle ennen kuin väsähdin ja vetäydyimme Sarin kanssa nukkumaan. Sinne jäivät vielä laulamaan, kun pimeyden keskellä suunnistin kohti päärakennusta.

Sunnuntai ja aurinko paistoi. Aamiaisen jälkeen oli mukava lähteä lenkille Reijon ja Hannun kanssa. Höpöttelimme niitä näitä välillä makeasti nauraen. Vastaan tuli meidän porukkaa ja jäimme välillä seisoskelemaan ja koirat juoksivat tanner tömisten. Nekin nauttivat olostaan. Lounaan jälkeen joimme jälkiruokakahvit, jotka samalla olivat päätös kahvit tälle ihanuudelle. Kiittelimme puolin ja toisin, jonka jälkeen osallistujat pakkasivat kimpsut ja kampsut autoonsa suunnistaen kotia kohti.

Mietin mikä minut saa vuosi toisensa perään aina patikalle. Nämä ihmiset, tämä tunne välittämisestä ja aitous. Teille kaikille mukana olleille iso lämmin halaus. Nähdään seuraavalla patikalla.

Eija Paasu   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Juhlapatikka Räyskälässä 2.-4.8.2013

Räyskälän motellin varausten hoitaja Pirjo naureskeli minulle, että tepä olette ajoissa liikkeellä, onkohan varauskirjojakaan niin pitkälle. Olin nimittäin varaamassa 20-vuotis juhlapatikkaan koko motellia jo vuonna 2011. Silloin se tuntui olevan hamassa tulevaisuudessa ja nyt se on jo ohi.

Perjantai oli kiireinen, sillä kaikki tavarat piti saada ajoissa motellille. Salin pöydät järjestykseen ja kaikki omat ja lainatut tuolit paikoilleen. Kello 15 tuli jo ensimmäinen taksi tuoden kaksi innokasta osallistujaa. Istutin heidät kauniiseen auringonpaisteeseen ja lähdimme Tarjan kanssa hakemaan vielä kuorman mökiltäni.

Kuudentoista jälkeen alkoi vilske käydä motellin tiellä, sillä osallistujia viikonloppuun oli yli 60 henkeä. IMG_1571Majoittumisen jälkeen ihmiset koirineen istui kuuntelemaan laulua ja soittoa, jonka sai aikaiseksi Sanna Rajala ja kitara. Kaunista! Kiitos hänelle.

Saunat ja järvi houkutteli suurimman osan porukasta pesemään matkahiet pois. Aivan ihana puheen sorina ja hihkuminen kuului saunoilta.

IMG_4165 IMG_4169 IMG_4166 IMG_4170

Grillille saapuikin virkistäytyneitä ja iloisia ihmisiä. Nautimme iltapalasta ja puhetta sekä naurua piisasi.

Vilkuilin salaa kelloa, sillä tänään piti ehtiä vielä vaikka mitä. No totesin, että onhan tässä koko yö aikaa. Kokoonnuimme lopulta 21 jälkeen isoon saliin esitelläksemme itsemme ja kertoakseni mitä tuleman pitää tänä viikonloppuna. Ajattelin hypätä nykyaikaan ja laitoin koneelle kaiken mitä piti sanomani.   Kun hetki koitti, niin mitään ei näkynyt, ei siis  kerrassaan mitään, vain tyhjä sivu. Arvatkaapa vain onko minulla seuraavalla kerralla asiat vihossa ylhäällä.  Tämän tilaisuuden jälkeen tuli pitopalvelu laittamaan salin juhlakuntoon.     IMG_4345Tuolit oli viety isoon saliin, joten ei kun persuuksilleen puheenjohtajaa myöten lattialle. Olihan se jo miltei puoliyö kun kokous saatiin päätökseen.

Koirakkoja istui motellin patiolla ja senpäiväinen pulputus kuului. Hiukan jo huolestuin, että jaksavatkohan he huomenna valvoa lainkaan kun on juhlailta. Turha oli kuitenkin huoleni.

Lauantai-aamu sarasti aurinkoisen raikkaana. Tästä tulee kaunis ja lämmin päivä, kuten oli luvattukin. Jokainen sai mennä ravintola Cafe 26:een omia aikojaan aamiaiselle ja lounaalle, joten patikoitavien matkojen pituudet eivät olleet niin ajasta kiinni.                                                        IMG_4302

Maastot ovat aivan ihania kulkea ja koirat saivat kirmata runsain mitoin vapaana. Oli useampia paikkoja, jossa ne myös pääsivät järveen uimaan ja sekös oli mahtava juttu.

Yhteyshenkilötapaaminen alkoi kello 13.45 ja asiaa riitti jotakuinkin viiteen asti. IMG_4326

Toiset olivat sillä aikaa lenkillä tai kello kuusitoista alkaen Cafeen pihaterassilla, jossa esiintyi kansainvälinen nuorten kamarimusiikki ryhmä Singing Strings. Jenni Haukion runoja oli lausumassa niin iki-ihana Liana-Kaarina. Esiintyjät olivat USA:sta ja olivat kiinnostuneita opaskoirista, joita oli myös runsaasti kuuntelijoiden joukossa.

Vielä tosi moni meni saunomaan ja uimaan ennen illan juhlaa. Tässä välissä soin itsellenikin uinti hetken. Voi kuinka oli nautinnollista! Uin pidemmälle ja olin jonkin aikaa äänimajakkana järvellä ja Sari laiturin luona. Pihalta kuului tunnelmallisesti Teuvo Ylitalon positiivin sointuja.                 IMG_1680Sitten kipinkapin laittamaan itseäni juhlakuntoon ja aina välillä kipinkapin sinne ja tänne. Mihin katosi se virkistäytynyt Eija, joka juuri oli tullut uimasta. Hiki olikin ihan hirmuinen, kun istuin muiden kanssa juhlasalissa ja juhla pääsi alkamaan. Onneksi olin ottanut salaisen aseeni mukaan, viuhkan!IMG_4416

Peesaritkerhon puheenjohtajan Anita Pihalan avauspuheen jälkeen oli vuorossa Opaskoirayhdistyksen onnittelut 20-vuotiaalle kerholle ja peesarien muistamiset. Minäkin olin yksi niistä, joita muistettiin. Saimme Keramiikkapaja Koiruuksia valmistaman kauniin mukin sekä kunniakirjan. Muki on vaalea ja siinä lukee, Kiittäen Oky ja ympärillä pari tassun jälkeä. Kunniakirja oli hieno ja se löytää tiensä seinälleni. Siinä Eija Paasua kiitetään pitkäaikaisesta arvokkaasta vapaaehtoistyöstä opaskoiran käyttäjien hyväksi. Kaikki saimme kovaääniset kättentaputukset ja niistä riitti ihan kaikille Suomen peesareille, sillä ihan jokainen vaikka lyhyemmänkin aikaa  mukana ollut, on ne ansainnut.

IMG_4446 IMG_4439 IMG_4451 IMG_4433

Pitopalvelu oli kattanut aulaan ruokahalua herättävän maittavan pitopöydän, joka notkui herkkuja. Peesarit juhli työn merkeissä ja ei mennyt kuin 15 minuuttia, niin kaikilla koirakoilla ja osin jo peesareillakin oli illallinen juomineen edessään. Hämmästelimme itsekin tehokkuuttamme. Jälkiruuaksi oli vadelmakakkua ja kahvia kera konjakin ja suklaan.

Jokainen oli saanut yhden arpalipun ja onnekkaat saivat mm. piknik-korin, Pentikin tarjoiluvadin, somistelyhdyn, Hugo Bossin hajuveden ja muuta hyödyllistä. Harmitti hiukan, kun ei ollut sitä peesareiden kuuluisaa karvahattua mukana palkintona.

Kylläisinä siirryimme terassille, jossa meitä odotti suoraan toiselta keikalta tullut Seppo Sundström. IMG_4531 Heti ensisävelten lähdettyä soimaan oli ”tanssiparketilla” tunkua. Meitä ei haitannut parketin epätasaisuus tai männynkävyt, vaan tanssimme koko illan. Pirkon ja Erkin kanssa ihailimme välillä kaunista auringonlaskua. Yhdeltä Seppo ilmoitti tulevan viimeisen tanssin, mutta se olikin vain hämäystä, sillä pyysin lisätunnin, niin monen toivomuksesta. Lauloimme, nauroimme, tanssimme ja ilakoimme miltei neljään asti. Yö oli lämmin ja tytöt kesämekoissaan. Oli niin mukava ilta, ettei sen olisi halunnut loppuvan lainkaan.

IMG_4538 IMG_4539 IMG_4542 IMG_4478 IMG_1628

Kun huoneessamme riisuin sandaalit, saimme makeat naurut, sillä jalkani olivat kuin vuorenpeikolla. Totesimme parketin olleen hiukan pölyinen.

Aamulla heräsin puoli seitsemän ja päässäni oli pieni haminanukko. Mistä lie sinne eksynyt, sillä koko yön olin raikkaassa kesäilmassa. Ei kun uimaan ja sinne järveen jäi haminanukko. Aamu oli kaunis ja lämmin, joten se tiesi hikisiä hetkiä patikkataipaleille. Pitkämatkalaisia kutsui kotimatka jo lounaan jälkeen, mutta runsaasti oli väkeä vielä motellilla lähtökahveilla. Kiittelyt puolin ja toisin ja niin alkoi kaikilla lopuillakin kotimatka. Juhlapatikasta jäi hyvä olo ja haluaisin ottaa sen uusiksi. Kiitos kaikille mukana olleille, te teitte juhlasta mieleenpainuvan.

Onnellinen järjestäjä

Eija Paasu

 

Peesaripatikka Räyskälässä 2009

”Reipas lähtö ja hieno kiihdytys… Lähestytään mutkaa..” Juontaja selostaa, mutta joutuu keskeyttämään kun kartanlukija karjuu: ”ei puuta päin, käänny vasemmalle, ei käänny oikealle, taas vasemmalle…” Ja menopeli juuttui kuoppaan ja ylitti ratavallin…

IMG_9854 IMG_9857 IMG_9862 IMG_9877 IMG_9905 IMG_9923

Ennen näkemättömät formulakisat pitivät nauruhermoja koetuksella, kun elävät sokeat moottorit kuljettivat maitokärryjä peesareiden ollessa kartanlukijoina.

Räyskälässä peesaripatikalla tietysti lenkkeiltiin, syötiin ja saunottiin ja istuttiin iltaa. Eija Paasu tarjosi vieraanvaraisesti mökkiään lenkkeilijöiden taukopaikaksi ja kestitsi meitä herkullisella sopalla. Kun sade vielä pääsi yllättämään ja ajoi meidät kaikki mökin kodan sisään syömään, tunnelma oli todella tiivis eikä kukaan voinut tuntea itseään yksinäiseksi.

IMG_9742 IMG_9741 IMG_9745 IMG_9763

IMG_9722Eijan mökillä peesarit myös pitivät perinteisen kokouksensa. Sillä aikaa lastentarhan opettajaksi opiskeleva Sanna Rajala viihdytti meitä lauluillaan ja laulatti myös. Seppo Luusalo paljasti myös muusikon taitonsa soittaen kitaraa ja laulaen sekä soittaen illalla vielä huuliharppujaan.

Uutena kisalajina oli koirien juoksukilpa. Siinä koira lähetettiin juoksuradan alkuun ja sen käyttäjä vietiin juoksuradan toiseen päähän. Koira kutsuttiin luokse ja nopeimmin maaliviivan ylittänyt koira oli voittaja. Koirien nopeuskisassa kolme koiraa juoksivat saman ajan: 5.1 sekuntia: Enna, Qira ja Femi. Heidän kesken otettiin yhteislähtönä uusinta, jonka Qira voitti ajalla 5.3 Ennan tullessa toiseksi ja Femin kolmanneksi. Oli myös naulan hakkaamiskisa ja renkaanheittokisa. Eniten kisoista sai palkintoja Marjatta Jääskeläinen korjaten niitä peräti kolme kappaletta.

Minulle jäi kuva, että kaikilla oli tosi mukavaa, vaikka meitä oli paljon eikä yksityisyydestä voinut olla puhettakaan.

Räyskälän motelli on mukava majapaikka maittavine ruokineen. IMG_9814Paikan erikoislaatu näkyy siinä, että paikka on purjelentäjien tukikohta. Kyllä niitä koneita nähtiinkin lentämässä. Lisäksi Sini uskaltautui itse myös lentämään purjeliitoa. Lenkkeilymaasto oli miellyttävää ja helppokulkuista ja Särkijärvi tarjosi miellyttävän vilvoituksen sekä koirille IMG_9727että ihmisille. Sade ei pahemmin häirinnyt ja lämpöä riitti eikä kuitenkaan ollut sietämättömän kuumaa.

Erityisesti ilahdutti mieltä, että patikan järjestäjät olivat keksineet ihan uudenlaisia kisoja iloksemme. Formulakisoissa saimme nauraa hersyvästi niille huvittaville puolille, joita kohtaamme joka päivä kun peesari yrittää peesata sokeaa. Tosin ihan eri näkökulmasta.

Muutama lenkkeilijä sai myös kuulla partioleiriläisten kauniin aterialle lähtölaulun, kun osuivat sinne heidän keskelleen läpikulkumatkalla. Varmaan nuoria ja lapsia ihmetytti tuo koirakoiden meno.

Koirankäyttäjien edustajana haluan vilpittömästi kiittää jälleen kerran peesareita lämminhenkisestä ja miellyttävästä patikasta. Lvi-Dahl, joka sponssasi meitä runsailla palkinnoilla, ansaitsee myös lämpimät kiitokset.

IMG_9775 (2) Pia Salmela ja opas Uba, joka sai uida kyllikseen